Katri Haapanen: "Piuhat poikki" : miehen sterilisaatio.

Ihmisiä kiinnostaa teemmekö lisää lapsia ja moni pysähtyy ihmettelemään:
"Miksi ette tee?"

Lapsilukumme on täysi, vaikka monesti kyllä pysähdymme miettimään asiaa. Kohtuni huutaa lasta, mutta järkeni pitää sen aisoissa.


Selkäni on todella huonossa kunnossa ja on myös ajateltava pystynkö kantamaan öisin ja imettämään. Haluan, että vauvalla on sama oikeus rintamaitoon ja kantoliinaan, kuin pojallamme on ollut. 


Tämä kuitenkaan ei ole mahdollista. 
Toinen asia on raha. Haluan, että meillä on mahdollista tarjota lapsellemme oma asunto ja auto. 


Osan mielestä ajattelemme liikaa. Ehkä? Tämä on kuitenkin meidän elämämme.
"Lapsi on itsekäs, jos hän ei saa sisaruksia?"

Meidän pojassamme ei ole tippaakaan itsekkyyttä. Hän jakaa ja antaa lelujaan muille. Itselläni on sisaruksia, mutta sisarusrakkaus puuttuu täysin. Huomaan etsiväni sellaista "veriside rakkautta" omista ystävistäni. Huomaan kaipaavani sitä. Olen koko elämäni hakenut hyväksyntää ystäviltäni puuttuvan siteen takia. 


"Miksi en ollut rakkautesi arvoinen?"


On kysymys mitä huomaan kysyväni usein.


Olemme tiivis perhe ja teemme paljon poikamme kanssa. Kun katson tulevaisuutta näen meidät kolme asumassa omalla tontillamme jossain syrjäisemmässä paikassa. Suurimmaksi haaveeksi on noussut omakotitalo, puutarha ja eläimet. Sijaisvanhemmuus on ollut myös mielessä vuosia.  

Minun mielestäni jokaisen lapsen oikeus on saada huomiota. Jos lapsi ei saa tarpeeksi huomiota sen näkee heti käyttäytymisessä. Siitä alkaa monesti kapina. Pojallamme ei ole uhmaa. Hän on herkkä pieni poika, joka on luonteeltaan todella kiltti. Olen tehnyt töitä 3-4 kertaa viikossa ja huomaan heti pojastani, kun äiti on ollut liikaa töissä. Tämä harvoin tulee takaisin huonona käytöksenä. Yleensä sen huomaa, kun poika on minussa kiinni yöllä ja päivällä. Se minulle kuitenkin sopii, koska rakastan läheisyyttä. Poikamme tarvitsee todella paljon huomiota ja rakastan leikkiä hänen kanssaan. Sasu on täysin samanlainen. Lattialeikit vaihtuivat pyöräilyyn, jalkapalloon, miekkailuun ja supersankari leikkeihin. Tämä on ihanaa aikaa. Monesti mietin sopisiko meille tähän edes pieni vauva? Miten paljon se olisi pojalta pois? 

Lasta pitää ymmärtää. Lapsi on herkkä ja aistii enemmän kuin me aikuiset. Välillä voisi jopa ajatella, että lapsien herkkyys aistia asioita tekee myös heistä toisinaan meitä aikuisia viisaampia. 

Kiintymysvanhemmuus ja vapaa kasvatus sekoitetaan monesti toisiinsa. Siksi seuraavaksi haluankin avata niiden erot ja kehoitan myös muita vanhempia kiintymysvanhemmuuteen. 

"Jos lasta imettää kolome pitkee perjantaita niin siitä tulloo veleho eli tietäjä." 
Pojastamme kuoriutui vanhan uskomuksen mukaan tietäjä. 

Ihminen vaatii ymmärrystä, mutta sitä harvoin saa. Tarvitsemme lisää empatiakykyä, jotta voisimme samaistua. Monesti samaistuminen lisää automaattisesti ymmärryksen määrää. Harjoitan jatkuvasti omaani, että voin kehittyä paremmaksi ihmiseksi.

Teen tuote-esittelyjä ruokakaupassa ja kiinnitän tiettyihin asioihin paljon huomiota. Yksi mitä aina toivon on lisää rakkautta ja ymmärrystä ihmisten välille. Onko ihmisten tarpeellista huutaa kumppaneilleen ja lapsilleen niin paljon? Voisiko heidän ongelmiinsa olla ratkaisu jossain muussa, kuin huutamisessa? Surullisen usein kuulen, kun lapsille huudetaan miten tyhmiä ja huonoja he ovat.... Sitten mietimme miksi ihmiset ovat niin rikkinäisiä... 

Omalle lapselle aina kerron miten ihmeellinen hän on ja miten hänellä on mahdollisuus tehdä mitä vain. Meillä puhutaan paljon tunteista ja harjoittelemme myös niiden käyttöä. Saa itkeä ja tunteisiin saa aina tukea. Puhumme paljon mikä on oikein ja mikä on väärin. Kosketamme, pussaamme ja kerromme miten rakastamme.

Minulle nämä asiat ovat kaikki kaikessa! Jos meitä olisi neljä voisinko antaa itsestäni kaikille tarvittavaa panosta vai olisinko liian väsynyt ja sitä kautta myös kireä? Olisinko sitten yksi heistä, jotka vain huutavat ruokakaupassa?

Teksti & kuvat: Katri Haapanen 
Teksti julkaistu alunperin Katrin blogissa. Blogiin tästä.